Imatra – runon ja rakkauden kaupunki?

Kymmenen paikalle kutsuttua keskustelijaa kokoontui viime viikon torstaina pääkirjaston Olohuoneeseen jakamaan ajatuksia imatralaisesta kulttuurielämästä. Kyseessä oli useiden Suomen kirjastojen yhdessä toteuttaman Minun kuntani -demokratiahankkeen ensimmäinen keskustelu Imatralla. Keskustelua ohjasi kirjastoasiantuntija Ari Sareslahti. Myös hanketyöntekijä Kaisa Halme Lahden kaupunginkirjastosta oli mukana esittelemässä hanketta.

– Kulttuuri tuntui sopivalta ensimmäisen keskustelun aiheeksi, koska olemme Kulttuuritalo Virrassa ja olen itse ihmetellyt Imatralla käytävän kulttuurikeskustelun vähyyttä viime aikoina, Sareslahti pohjusti keskustelua.

Kulttuurin korkeat kynnykset

Keskustelijat tunnistivat useita Imatran kulttuurielämään ja -tapahtumiin vaikuttavia haasteita: kävijämäärien vähenemisen korona-aikana, taidekoulun siirtämisen Lappeenrantaan, kuntalaisten tavoittamisen ja kiinnostuksen herättämisen, kaupungin taloustilanteen. Kulttuuritapahtumien maksullisuuden todettiin voivan olla kynnyskysymys monelle, ja kulttuuritilojen prameat seinät saatetaan kokea luotaantyöntäviksi. Korkeakulttuuri sanana voi jo pelottaa.

Toisaalta keskustelijat arvelivat, että kuntalaiset eivät välttämättä tiedä kaikesta tarjonnasta, esimerkiksi pääsymaksuttomista museoista ja matalan kynnyksen ilmaistapahtumista. Tapahtumakalentereja tietävät seurata vain ne, jotka käyvät tapahtumissa muutenkin. Ihmisten ajasta kilpailevat paikallisten kulttuuritapahtumien lisäksi suoratoistopalvelut ja muut aktiviteetit, joita voi harrastaa kotisohvalta käsin.

–Kyläilykulttuurikin on muuttunut. Ennen kävimme kaiken aikaa jossakin kylässä, enää emme käy missään, eräs keskustelija luonnehti.

Kulttuurintekijöiden kannalta ongelmaksi nähtiin järjestelyavun ja -koordinoinnin puute, tai ainakaan tekijät eivät tiedä tarjolla olevasta avusta tarpeeksi hyvin. Kulttuurialan monet toimijat eivät aina kohtaa toisiaan.

Yhdessä ulos kulttuurin kuplasta

Mahdollisina kehityspolkuina keskustelijat nostivat vuorovaikutuksen, yhdessä tekemisen ja kokemisen sekä kulttuurin viemisen sinne, missä kuntalaiset ovat.

– Poistutaan paikoista, joissa kulttuuria normaalisti on. Mennään ulos kulttuurin kuplasta lähemmäs ihmisten arkea, ehdotti eräs osallistuja.

Lähikulttuurista puhuttiin ihmisten yhteisenä kokemuksena, joka tapahtuu jossakin tilassa. Tilan ei välttämättä tarvitse olla perinteikkääksi mielletty kulttuuritila, vaan kulttuuria, esimerkiksi taidetta, voisi viedä enemmän viheralueille, keskustaan ja muualle ihmisten lähelle. Tällaisen toteuttamiseen kulttuurintekijät tarvitsisivat käytännön neuvontaa kaupungin toimijoilta. Yhteistyön syventämistä ja eri toimijoiden tarpeiden tunnistamista korostettiin, samoin ideoiden tiedustelua suoraan kulttuurintekijöiltä.

Yhdessä tekeminen ja kokeminen nähtiin tärkeänä myös yleisön näkökulmasta: lähikulttuurista nauttiminen voi tuottaa yhteisöllisyyttä, johon yksin kulutettu ruutuviihde ei kykene. Keskustelussa ehdotettiin esimerkiksi kahden pääsylipun ostamista ja ystävän kutsumista mukaan tapahtumiin. Puhuttiin myös lasten ja nuorten kasvattamisesta kulttuuriin: kun kulttuuritoimijat, esimerkiksi kirjasto ja museot, tulevat tutuiksi jo kouluiällä, se madaltaa kynnystä palata kulttuurin pariin aikuisena. Nuorille tarjottavat tilat kulttuuriharrastuksia varten nostettiin myös esille.

Keskustelijat pohtivat, että Imatralla on valmiiksi lukuisia vahvuuksia kulttuurin saralla: Vuoksi ja koski, Valtionhotelli, kulttuuritalo, taiteentekijöitä. Imatra Base Campilta todettiin löytyvän vastauksia moniin kulttuurintekijöitä askarruttaviin käytännön kysymyksiin. Tarvitaan vahvuuksien ja mahdollisuuksien parempaa hyödyntämistä, kenties jopa Imatran erityisyyden tunnistamista. Kulttuuri on yksi kaupungin voimavaroista ja vetovoimatekijöistä.

– Sadan vuoden takaisissa teksteissä Ruokolahden ja Imatran seutuun viitataan runon ja rakkauden paikkana, eräs keskustelija tuumi.

– Jotakin sellaista kohti voisi pyrkiä uudelleen.

Erätauko-menetelmällä keskustellen

Kaksituntinen keskustelutilaisuus käytiin soveltaen Sitrassa kehiteltyä Erätauko-menetelmää. Keskustelumenetelmän tarkoitus on auttaa käymään rakentavaa ja yhdenvertaista yhteiskunnallista vuoropuhelua.

– Tarkoitus on tuoda esiin omia kokemuksia. Jokainen osallistuu keskusteluun omana itsenään, eikä esimerkiksi ammattiroolissa. Keskustelussa vallitsee keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiiri, Kaisa Halme ohjeisti osallistujia.

Imatran kaupunginkirjasto järjestää vielä neljä keskustelutilaisuutta lisää eri aiheista kuluvan vuoden aikana. Mikäli haluat ehdottaa ajankohtaista, Imatraan liittyvää keskusteluaihetta tai ottaa osaa keskusteluun, ota yhteyttä kirjastoon.

Lisätietoja:
Kirjastoasiantuntija Ari Sareslahti, p. 020 617 6603, ari.sareslahtiimatra.fi (ari[dot]sareslahti[at]imatra[dot]fi)
Hanketyöntekijä Kaisa Halme, p. 044 416 4139, kaisa.halmelahti.fi (kaisa[dot]halme[at]lahti[dot]fi)