Blogi: Yhteisen turvallisuuden tunteen jäljillä

Turvallisuus puhuttaa, koska siihen liittyvät tuntemukset herättävät meissä vahvojakin reaktioita. Taivumme helposti tekemään pikaisia johtopäätöksiä asioista, jotka sotivat moraalikäsitystämme, arvomaailmaamme tai elämäntapojamme vastaan. Kyse on inhimillisyydestä ja sisäänrakennetusta skeemasta, mallista, jonka mukaan reagoimme ulkoisiin ärsykkeisiin sekä tapaamme ajatella asioista.

Turvallisuuden tunne on kokonaisuus, joka voidaan henkilökohtaisella tasolla karkeasti jakaa suhtautumisena yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja yksilötason kysymyksiin. Esimerkiksi Ukrainassa käytävä sota ei aiheuta meille aseelliseen konfliktiin liittyviä seuraamuksia, eikä meidän siten tarvitse suojautua väestönsuojiin päivittäin ohjusiskuja peläten.

Sitä vastoin Venäjän hyökkäyssodalla voi olla epäsuoria vaikutuksia yhteiskunnallisella tasolla, jotka voivat jollakin aikavälillä vaikuttaa turvallisuutemme tasoon ja turvallisuuden tunteeseen. Henkilökohtaisella tasolla turvallisuuden tunne rakentuukin siitä, miten arjessa kohtaamme, näemme tai kuulemme vaikkapa väkivallasta, häiriökäyttäytymisestä tai kiusaamisesta – ja miten nämä keskustelevat kaiken aiemman oppimamme ja kokemamme kanssa.

***

Suomi on vuodesta toiseen mitattuna maailman turvallisin ja vakain maa, jossa luottamus turvallisuusviranomaisiin on huippuluokkaa. Vaikka tilastot osoittavat yhtä, emme voi kuitenkaan sivuuttaa ihmisten turvallisuuden tunnetta, mikäli yhteiskunnassa koetaan turvattomuutta.

Turvallisuuden tunteella on tosiasiallisesti ratkaisevan suuri merkitys siihen, miten niin kansalaisten kuin instituutioiden tulee suhtautua heitä kohtaan, jotka kokevat turvallisuutta horjuttavia ja sitä heikentäviä, uhkaavia tapahtumia.

Kokemus luo tunnetta ja tunteet muuttuvat toiminnaksi. Pelko Ukrainassa käydyn sodan eskaloitumisesta tai jengirikollisuuden sekä katuväkivallan lisääntymisestä ovat yhtä aikaa ajankohtaisia ja vakavia keskusteluaiheita.

Se, voimmeko tai olisimmeko voineet ennakoida tai ennaltaehkäistä näitä tapahtumia, on toinen seikka. Muutoshektisessä ja kompleksisessa maailmassa tulevaisuuden arvioiminen vaatii oman työpanoksensa. Niin virkamiehet, poliitikot kuin kansalaisetkin tekevät virheitä, joista tulee ottaa opiksi tulevan varalle, kun käsittelemme yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kehitystä.

Kuitenkin se, miten suhtautumisemme turvallisuutta edistäviin tai sitä heikentäviin asioihin näkyy käytännössä, tulee tapahtua soveliaasti: irrelevanttien uhkakuvien luominen, maalittaminen, vihapuhe tai lainvastaisiin tekoihin lietsominen eivät ole oikeita polkuja turvallisuuden tunteen luomisessa. Päinvastoin. Näillä teoilla luomme turvattomuutta.

Meistä kukaan ei ole peloton, sillä kovimmankin kuoren alla on ihminen.

Turvallisuuden tunne on tärkeä tunne tunteiden kirjossa. Turvattomuuden tunteesta eroon pääsemisessä on kyse lopulta hyvin yksilöllisistä asioista kuten siitä, mikä teko, tapahtuma tai asia luo turvattomuutta. Tärkeintä on, ettei tunteiden kanssa jäädä yksin ja se, että oikeanlaista apua on saatavilla. Yksilön tasolla on tunnistettava ja tunnustettava omat sietokykynsä rajat ja yhteiskunnan on tarjottava tukensa turvattomuutta tai pelkoa kokeville.

Kuten kaikki tunteet, myös pelko on luonnollista. Meistä kukaan ei ole peloton, sillä kovimmankin kuoren alla on ihminen, joka turvattomassa ympäristössä kohtaa lopulta voittajansa.

Niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla on tehtävä toimenpiteitä edistämään sitä, ettei ympäristössämme ole turvattomuuden tunnetta lisääviä tekijöitä. On toimittava avoimesti ja proaktiivisesti edistääksemme turvallisuutta ja sen tunnetta.

Tarvitsemme sisukasta sietokykyä, jotta voimme varautua yhteiskunnan eri häiriötilanteisiin yhtenäisinä ja kehittääksemme turvallisuuskulttuuria. Maailman muutosnopeus haastaa henkistä sitkeyttämme, mutta luo siten uusia toimintamalleja kykynä palautua haasteista ja mahdollisuuden oppia uutta. 

Eemil Stigman

Imatran kaupungin turvallisuuspäällikkö