Hemmetin aura-autot – aina väärässä paikassa
Tuttu näky tältä talvelta: yön aikana oman kotipihan eteen on syntynyt jättimäinen lumivalli. Ennen pihasta ulos pääsyä on tartuttava lumikolaan ja -lapioon.
Tai tämä: lunta on satanut kaksikymmentä senttiä, mutta aura-autoa ei näy, ei kuulu. Viereisellä kadulla aurauskalusto vieraili jo viisi tuntia sitten.
Kuntalainen ärähtää mielessään: P*rkeleen aura-autot.
Katuja auraa Kipa
Kaikki nämä ongelmat ovat Imatran kiinteistö- ja aluepalvelu Kipan työntekijöille tuttuja.
Kipa huolehtii katujen kunnossapidosta. Ohjeet ja rahoituksen se saa kaupunkikehityslautakunnalta.
— Lautakunta määrittää laatutason ja määrärahan. Nämä osoitetaan Mitralle, ja Mitra puolestaan ostaa palvelun Kipalta, kaupungininsinööri Päivi Ala-Vannesluoma opastaa.
Kipa tekee ison osan työstä itse. Lisäksi työtä ostetaan alihankkijoilta.
Kolme hoitoluokkaa
Aurattavaa katua on Imatralla noin 500 kilometriä. Koska aura-auton on kuljettava molemmin puolin katua, aurattavia kilometrejä kertyy tuhat.
Kadut on jaettu kolmeen hoitoluokkaan.
— Luokkaluokitus selittää sen, miksi naapuritie saatetaan aurata monta tuntia omaa kotikatua aikaisemmin: jos kadut kuuluvat eri luokkaan, ne aurataan eri aikaan. Se, mihin luokkaan mikäkin katu kuuluu, määräytyy kadun sijainnin ja liikennemäärän mukaisesti, Kipan työpäällikkö Kimmo Kauhanen kertoo.
Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat päätiet ja niiden varrella olevat pyörätiet. Nämä kadut aurataan kun lunta on tullut arkena kolme tai viikonloppuna viisi senttiä.
Kakkosluokan kadut ovat niin kutsuttuja kokoojakatuja, ja kolmanteen luokkaan kuuluvat asuntokadut. Näille kaduille lähdetään Kipan päivystäjän erillisestä käskystä.
Yleensä katujen auraus aloitetaan kahden aikaan aamuyöllä. Tavoite on, että pääkadut ja pyörätiet olisi aurattu siihen mennessä, kun aamun liikenne käynnistyy.
Kaikki kadut saadaan useimmiten aurattua iltapäivään mennessä.
— Pisimmillään yksi työntekijä tekee kiireisenä päivänä 14 tunnin työpäivän, Kipan toimitusjohtaja Markku Puuska toteaa.
Vallien välttäminen vaikeaa
Mutta entäpä ne vallit? Eikö niille tosiaan ole tehtävissä mitään?
Periaatteessa on, vastaa työpäällikkö Kauhanen. Joitakin koneita on mahdollista kääntää tonttiliittymän kohdalla niin, ettei lumesta muodostu vallia esteeksi.
Ongelma ei kuitenkaan katoa: näin tehdessä lumi siirtyy toiseen paikkaan ja kaventaa esimerkiksi jo ennestään suuren lumimäärän takia kaventuneita katuja.
Toiseksi, kyse on myös resursseista.
Tonttiliittymien puhdistaminen vie aikaa, ja aika maksaa.
— Teoriassa esimerkiksi vanhusten tai sairaiden liittymät voisi puhdistaa. Sitä varten täytyisi kuitenkin luoda jonkinlainen järjestelmä ja osoittaa myös varat, joilla lisäkustannukset katettaisiin, Puuska sanoo.
Ja ikään kuin auraamisessa ei olisi riittävästi työnsarkaa, seuraava urakka kolkuttaa jo ovella: pian painitaan sulamisvesien kanssa.
— Kiinteistönhaltijan kannattaa hyvissä ajoin varmistaa, että oman tontin kohdalla oleva katurumpu ei ole tukossa ja sulamisvedet pääsevät virtaamaan, Kauhanen vinkkaa.
Imatra avaa kerran kuukaudessa ajankohtaisten asioiden taustoja tällä sivulla. Voit vaikuttaa siihen, mitä aiheita sivulla käsitellään. Vastaa kyselyyn: imatra.fi/taustanäkymiä
Kuka vastaa?
Kaupungin ja asukkaiden vastuut on määritelty laissa katujen kunnossapidosta.
Kiinteistön haltijan vastuulla ovat
- tonttiliittymät
- piha-alueet
- tonttia reunustavat kevyen liikenteen väylät, katuojat ja -rummut.
Kaupungin vastuulla ovat kaikki muut alueet.
Lunta ei saa siirtää oman tontin ulkopuolelle: kiinteistönomistaja ei saa työntää lunta naapuriin tai kaupungin maalle.
Vuokratontin haltija vastaa tontistaan samoin kuin tontin omistaja.